Heips!
Lueskellessani
erästä tekstiä Afuzen blogista heräsi minulle paljon ajatuksia. Ja jotenkin ajattelin sitten, että ehkä tästä olisi pohdittavaa postauksen verran. Kyseiseen tekstiin kirjoitinkin kommenttia asian tiimoilta, mutta Afuzen kanssa yksin keskustellessani heräsi mielessäni niin paljon muutakin sanottavaa. Kai se on pakko blogiin ja kaikkien silmien alle kanssa kirjoittaa?
 |
| Taitaa olla aika ottaa lisää kuvia? Blogaaja ei valitettavasti ole moiseen kyennyt pariin viikkoon, mutta taidan pistää ranttaliksi ja kärsiä sitten taas pari viikkoa :D |
Pohdinnan aiheena blogiteksteistä provosoituminen ja ärsyyntyminen. Sekin, kuinka paljon teksteissä näkyy blogaajan omat mielipiteet ja näkemykset. Ensimmäisenä haluan toki mainita, että ihan oikeasti blogi on blogaajan oma. Sinne voi blogaaja mielestäni kirjoittaa miten ja mitä haluaa kunhan kuljetaan lain rajoissa ja ei esim loukata ketään. Hyvät käytöstavat pitäisi olla mukana siis myös blogissa. Kuitenkin blogaaja saa päästää bloginsa teksteihin omat mielipiteensä aivan vapaasti esiin.
Blogithan kuitenkin kertovat yleensä esim. blogaajan omasta harrastamisesta tai vaikka elämästä. Eikö tällöin oma persoona ja ajatukset saakin paistaa läpi? Eikö blogi josta erottuu kirjoittajan persoona ja mielipiteet olekin viihdyttävämpi kuin semmoinen josta niitä ei löydä vaikka kuinka etsisi? Kuinka pitkään kirjoittaja sitten on vastuussa lukijan reaktioista?
Itse pyrin pitämään blogissani ehkä vähän liikaa omat mielipiteeni piilossa. Käytän hyvin paljon järkeä kun pohdin mitä blogiin julkaisen, pyrin olemaan tavallaan ammattimainen. Vaikka itse kirjoitankin nimimerkin takaa niin esim. useat tuttuni kyllä tietävät SM:ästä ja uskon että halutessaan tämän löytää ja minuun voi yhdistää monikin. Yksin jo tämän takia pyrin pitämään blogini mahdollisimman asiallisena.
Kuitenkin olen huomannut välillä ns. hipsiväni blogissani. Kirjoitan asioita rivien väliin ja ikään kuin tarjoan niitä varovasti lukijoille. Ehkä jos en sano kaikkea aivan suoraan ihmiset eivät esimerkiksi ota liikaa itseensä? Toisaalta haluaisin tuoda omia mielipiteitäni enemmän esiin blogissani. Itseäni ei kuitenkaan haittaa kritiikki ja arvostelu, eikä se jos kommenteissa minua yritetään haastaa ajattelemaan toisin. Minua kuitenkin huolettaa se miten lukijat ottavat mielipiteeni? Provosoituvatko he pahasti? Loukkaantuvatko ja ottavatko he itseensä? Tietenkään ketään loukkaavaa materiaalia en ainakaan tarkoituksella julkaise. Se nyt on aivan itsestäänselvyys.
Väliin kuitenkin tuntuu, että jotkut yksilöt ottavat esim. blogiteksteistä liikaa itseensä ja sitten loukkaantuvat. Hyvä olisi muistaa, että blogista voi aina klikata itsensä ulos. Itse ainakin koen lukevani aika paljon sellaisia blogeja joiden kirjoittajien ajatusmaailma (ainakin sen verran mitä se blogissa esiin tulee) vastaa tai lähentelee omaani. Toisaalta välillä on hyvin raikastavaa lukea sellaisten kirjoittajien blogeja joiden ajatusmaailmat ja mielipiteet eroavat paljon omastani.
Jos blogaajalla on todella erilainen arvomaailma ja muutenkin mielipiteet, voi olla että menee maku blogista. Tähän itseni kohdalla kuitenkin vaaditaan esimerkiksi sitä, että kyseisen kirjoittajan mielipiteet esim. koskevat hyvin kärkkäästi vaikka itselleni hyvin tärkeitä asioita (esim. harrastuksia, tulevaa ammattiani tms). Tästä syystä olenkin pari muuten todella hyvää blogia poistanut lukulistoiltani. Toisaalta jos nämä ovat vain kirjoittajan arvoja, mutta kirjoittaja ei niitä jatkuvalla syötöllä sylje teksteihinsä ei niiden olemassaololla välttämättä ole niin suurta merkitystä. Kuinka monen blogin lukuun vaikuttaa esim. se, että kirjoittajalla on erilainen uskonnollinen maailmankatsomus? Jos blogi ei käsitä pelkästään tätä, niin onko sillä väliä?
Mites sitten provosoituminen? Olenkin tätä jo tähän mennessä sivunnut tässä tekstissä. Provosoituminenhan on terminä aika vaikea. Kyseinen termi on mielestäni aika haastava selittää. Se onkin tavallaan yllyytykseen mukaan lähtemistä. Kuvitellaan että X kirjoittaa blogiinsa mielipidetekstin älypuhelimista. X ilmaisee tekstissään hyvin voimakkaasti mielipiteensä ja mainitsee, ettei ymmärrä yksilöitä jotka eivät ole jo siirtyneet käyttämäät älypuhelimia. Y sattuu lukemaan kyseisen tekstin vanhalla pöytätietokoneellaan, Y:llä ei ole älypuhelinta eikä Y aio sellaista hankkia. Tästä syystä Y kirjoittaa X:n tekstiin pitkän ja vihaisen kommentin. Näin ollen Y provosoitui X:n tekstistä.
Kun joku provosoituu, voi reaktio olla hyvin negatiivinen. Usein provoituminen johtaa vihaisiin kommentteihin tai muuten vaan pitkiin kommentteihin joissa epätoivoisesti yritetään sanoa kirjoittajan olevan väärässä. Tämänkaltaiset provosoitumiset usein aiheuttavat pahaa oloa ja ärsyyntymystä molemmilla puolilla. Tämä ei mielestäni ole mitenkään hyvä asia, jos jokin kirjoittaja jatkuvasti teksteillään saa provosoitumaan näin, niin ehkä kyseisen kirjoittajan teksteistä kannattaa vaan pysyä kaukana.
Kuitenkin omasta mielestäni provosoituminen voi olla myös hyvä asia. Se voi olla hyvinkin käytännöllinen työkalu jokaiselle joka kirjoittaa niin blogia kuin vaikka mielipidetekstiä jonkun lehden palstalle. Miltäs kuulostaa lukijan provosoiminen? Ei negatiivisesti siis, eikä niin että yritetään saada mahdollisimman moni ärsyyntymään ja lopettamaan blogin lukeminen.
Mihin sitä lukijaa sitten provotaan? Ajattelemaan! Provosoidaan lukija miettimään, pohdiskelemaan ja menemään ajatuksineen myös oman mukavusalueen ulkopuolelle, ehkä oppimaan uutta. On hyvän kirjoittajan lahja saada lukijansa ajattelemaan lukemaansa pidempään. Hyvä teksti mielestäni ei avaudu aivan heti, sen ymmärtää, mutta siitä ei saa kaikkea irti yhdellä läpiluvulla. Tällainen teksti jää mieleen, yllyttää sinua miettimään ja päästämään mielesi seikkailemaan, ja lopulta palaat takaisin niin, että olet oppinut jotain uutta. Itse pyrin provosoimaan lukijoitani haastamaan itseään. Tätä en suoraan tee, vaan juurikin rivien välissä. Rivien väliin on hyvä piilottaa vähän kaikkea, niin myös provoavaa asiaa.
Provosoituminen ei siis ole aina niin negatiivinen asia kuin yleensä annetaan ymmärtää. Jos itse provosoidut ja olet kirjoittamassa vaikka vihaista kommenttia niin on hyvä pysähtyä hetkeksi. Sitten voi rauhassa miettiä, että mistä sitä oikein provosoitui. Provoon kannattaa hidastaa, sitä kannattaa miettiä ja yrittää avartaa omaa mieltä. Itse ainakin provosoituessani (niin hyvässä kuin pahassa) opin paljon itsestäni ja omista arvoistani, lisäksi siinä usein päätyy miettimään toista osapuolta.
Itsekin olen provosoitunut negatiivisesti joistakin saamistani kommenteista. Olen kuitenkin huomannut että paras lähestymistapa on asiallinen. Jos itse en ole samaa mieltä kirjoittajan kanssa tai saan vaikka negatiivistakin palautetta tykkään vastata kommentilla jonka aloitan kiittämällä palautteesta. Olen myös ihan arjessa huomannut että kun pysyy rauhallisena ja näyttää tietävänsä aiheesta enemmän kuin luullaan hiljenee vastapuoli hyvin äkkiä.
Mitä te ajattelette aiheesta? Voiko provosointi olla positiivista tai vaikka hyvä väline blogin kirjoittajalle? Provosoidutteko helposti?
