Mallien kuvaamisesta

Heips!
Tänään olisi tarkoituksena kertoa siitä, kuinka kuvat joita täällä blogissä nähdään syntyvät.

Kuvauspaikka

Kuvaukseen taustalle pistän sinistä fleeceä. Fleece tuetaan esimerkiksi laatikolla, tai jollain muulla tarpeeksi isolla joka pysyy pystyssä omine voiminensa. Itse kuvaan yleensä työpöydälläni, koska se on ikkunan vieressä ja siihen saa siis kätevästi luonnonvaloa. Kuvaan kuitenkin pääasiassa salamalla, ja mitään kunnollisia kuvausvaloja minulla ei ole, joten loppujen lopuksi tämä ikkunakaan ei ole välttämättömyys. Sanoisin kuitenkin, että mitä valoisampi, sen parempi. Luonnonvalo on ehkä parasta mahdollista valoa, varsinkin kun se tulee tavallaan joka suunnasta jne.
Sitten kun varsinainen paikka on done, otetaan kamera ja kiinnitetään se kamerajalkaan. Kamerajalka on todella kätevä kapistus, itse saan kuvat jopa sen kanssa heilautettua (kuvaan piiitkillä  valotusajoilla). Ihanteellisinta tässä vaiheessa olisi, jos käytössä olisi jokin todella iso tila johon saa hyvän ja tasaisen taustan sekä paljon valoa. Näin pääsisi fyysisesti tarpeeksi kauas hevosista, mutta saisi samalla hyviä kuvia.
Minulla taustakangas on usein aivan liian pieni, ja erityisesti kuvien kulmissa ei oikeasti kangasta ole, sen olen editoinut sinne (en mitenkään hienosti, mutta silti). Mitä isomman taustakankaan saat, sen parempi. Pienet schlechit vielä usein menevät aivan hyvin sillä pienemmällä kankaalla, mutta mallin koon ei tarvitse paljoakaan kasvaa, että se kangas loppuu taustalta kesken.
Myös kankaan värillä on väliä. Henkilökohtaisesti suosittelen jotain luonnollisen oloista väriä, eikä mitään kovin kirkasta. Näin ollen esimerkiksi pinkki on poissa laskuista, myös keltainen on sellainen väri etten usko sen toimivan kauhean monilla malleilla. Hyviä värejä ovat sininen ja vihreä, myös musta voi toimia hyvin. Värin kannattaa periaatteessa erota jonkun verran hevosen väristä, jotta hevonen oikeasti erottuu siitä.

Ahhh... mikä ero laadussa... tämä kuva on otettu pokkarilla... laatu on siitä johtuen aivan surkea.

Muut valmistelut, eli ennen kun niitä kuvia edes otetaan
 
Kun kamera on jalassa (ja muistakaa aina varmistaa ettei se notkahda kameran painosta eteenpäin... pari kertaa meinannut sydän pysähtyä kun tämä tärkeä vaihe on unohtunut!), pistetään kuvauskohde paikoilleen.
Kun kuvauskohde on tukevasti seisomassa (huolehtikaa malleistanne! Älkää riskeeratko niiden kaatumisia yms. iso osa mallien kärsimistä kolhuista, kaatumisista yms on loppujen lopuksi estettävissä huolehtivaisuudella) alkaa vaihe, joka toistetaan suunnilleen jokaisen mallin vaohdoksen, mallin liikuttelun yms jälkeen.
Tässä vaiheessa sanottakoon, että jos et käytä kamerajalkaa, tulee osa seuraavasta luonnollisesti skipattua.
Ensin laitetaan malli kivasti seisomaan, ja sitten mennään takaisin kameran taakse. Kamera ensin liikutetaan hyvälle etäisyydelle mallista. Itse pyrin ottamaan kuvat ilman zoomia, niin että kaikki tarvittava on kuvassa ihan vain luonnollisen etäisyyden takia. Tämäkin tosin ihan vain oma mieltymykseni, varsinaisesti syytä tähän ei ole. Periaatteessahan liika zoomaus tekee kuvasta epätarkemman, mutta kunnon kalustolla en tällaista ole huomannut (sanottakoon, että putki jossa on zoomi automaattisesti heikentää kuvanlaatua joka sillä putkella saadaan aikaan).
Kun olen hyvällä etäisyydellä, säädän kameran korkeutta, kääntelen sitä, ja katson muutenkin että kaikki oleellinen on kuvassa, jonka jälkeen väännetään jalka kiinni, niin ettei se liiku yhtään mihinkään suuntaan.
Tämän toistan joka kerta, kun liikutan mallia tai vaihdan mallia, sillä kun kuvaan kamerajalla on tämä käytännössä pakollista. Väliin turhauttavaa, mutta ei se loppujen lopuksi niin kamalaa ole.

Sitten kun kamera on oikeassa paikassa ja kaikki oleellinen näkyy etsimessä alkaa asetusten säätö. Pienoismalleja kuvatessa säädän kaiken niin, että malli näkyy mahdollisimman oikeanlaisena. Taustalla ei ole väliä! Tämä vaatii säätöä joka mallin välissä, ja onkin ehkä rasittavin vaihe jos ei vielä omaa niin suurta kokemusta manuaalista.
Säätelen asetuksia niin kauan, että kuvissa alkaa näkymään kaikki oleellinen tarkkana ja värit oikeanlaisina. Itselläni on kuvaamisessa yleensä tavoitteena vain saada kuvat joissa malli näyttää mahdollisimman lähelle siltä mitä se luonnossa on. Jos kuvaan ns. hienompia kuvia, olen paljon tarkempi mm. taustan oikeellisuudesta yms. En osaa vielä sen kummemin antaa mitään vinkkejä erityisesti manuaalikuvaukseen, sillä olen itsekin vasta aloittelija ja teen hommat lähinnä kokeilemalla ja sitten yritän painaa päähäni miten mikäkin asia vaikutti.
Tämä on lähinnä sitä, että vaihdan asetuksia minimaalisesti ja sitten otan kuvan, katson mitä tuli ja yritän uudestaan. Suosittelen kuitenkin googlaamaan, netistä löytyy valtavasti neuvoja, ohjeita ja vinkkejä valokuvaamiseen kun vaan osaa etsiä.

Varsinainen kuvaaminen

 Kuvaan jokaisen ruudun vähintään kuuteen kertaan; kolme salamalla ja kolme ilman. Katselen näytöltä miltä kuvat näyttävät ja jos ne eivät näytä jotenkin erityisen hyvältä otan yleensä vielä enemmän kuvia. Helpompaa onkin ottaa kerralla kunnolla kuvia, ja karsia huonot pois kuin ottaa vain huonoja kuvia ja sitten ottaa toinen kuvauskierros. Tämän takia suosittelenkin ottamaan niitä kuvia ihan kunnolla.
Kuvaan yleensä hevosen ympäri kahteen kertaan. Hevosen ympärikuvaamisella tarkoitan sitä, että aloitan hevosen turvasta, käännän sitä vähitellen ympäri kunnes olen kuvannut hevosen useasta kulmasta. näin saadaan hevosesta paljon kuvia eri suunnista.
Kuvaan salamalla (vaikka se tuntuu olevan monille kuvaajille kuin kirosana...), sillä malleja kuvatessa se on yksinkertaisesti kätevintä. Näin hevonen valaistuu varmasti, ja muutenkin olen huomannut mallien näyttävän paremmilta yleensä salamalla otetuissa kuvissa.

Tässä editoimaton kuva, siis suoraan kamerasta. Hyvin epäonnistunut kuva, meinasin alkuun hylätä kokonaan. Kuitenkin tätä postausta varten päätin edes yrittää editoida. Editoinnista sitten seuraavaksi.

Jälkikäsittely, editointi

Kun kuvat on kuvattu, katsotaan ne läpi koneella. Huonot karsitaan pois ja hyvistä valitaan editoitavat. Itse harvemmin edes jaksan poistaa kuvia, mutta jos poistan niin editoimattomatkin pitää olla jossain tallessa. Lähinnä sen takia, kun kirjoittaa blogia niin pitää olla ne ns. ennen-jälkeen-materiaalit tallessa.
Ison osan huonoistakin kuvista voi loppujen lopuksi pelastaa editoinnilla. Editoinnilla sen sijaan ei voi pelastaa heilahtunutta tai epätarkkaa kuvaa. Huonot värit, pimeys, ylivalotus yms on usein kuitenkin vielä korjattavissa. Lisäksi vähemmilläkin taidoilla on tasaiset ja yhdenväriset pinnat helppo laajentaa ns. kuvan ulkopuolelle.
Itse aloitan editoinnin usein rajaamalla, jos siihen näen heti tarvetta. Kuitenkin itse tykkään jättää kuviin aika paljon tilaa, joten yleensä en rajaa ellei siihen ole ns. pakottavaa tarvetta. Esim jos kuvaan on päässyt siihen kuulumattomia asioita, tai jos kohde tuntuu olevan liian kaukana.
Sitten säädän yleensä kirkkautta sekä kontrastia. Itse tykkään voimakkaista kontrasteista, mutta aina on muistettava, että malleja kuvatessa pyrin pitämään kuvat sellaisina, että ne näyttävät totuuden. Tämän jälkeen säädän värejä vielä lisää kunnes ne ovat totuudenmukaisia.
Jos kangas ei peitä koko kuva-alaa editoin sitä lisää. Usein värien ja kaiken muun säädettyäni saatan nähdä tarpeen rajaukselle, jolloin tietenkin kuvan sitten rajaan. Sitten viimeiseksi lisätään vesileima. Vesileiman skaalaan aina leveydeltään 1500 pikselin levyiseksi. Sitten vielä mietin vesileimalle hyvän paikan. Hyvä paikka on sellainen, jossa se ei häiritse liikaa kuvaa, josta sen kuitenkin näkee ja josta sitä ei ainakaan rajauksella saa pois. Muutenkin jos vesileiman saa sellaiseen kohtaan, että pitää olla oikeasti hyvä editoimaan sen saadakseen pois, on se aina plussaa.

Editoinnissa käytössä gimp.

Lopputulos

Lopputuloksena on ainakin toivottavasti sellainen kuva, jossa malli on edukseen. Loppuun sitten vielä pari nyrkkisääntöä pienoismallikuvauksessa (nyrkkisäännöt eivät tarkoita sitä, että joskus niitä ei saisi tai tarvitsisi rikkoa):

• Mallit kuvataan mallin tasolta, ei ylhäältä tai alhaalta päin. (Joissain tilanteissa voi kuitenkin olla ihan perusteltua vaihtaa kuvakulmaa. Kuitenkin suurimman osan ajasta kuvat kuvataan mallin tasolta.)
• Samaan kuvaan mallin kanssa ei kuulu 1:1 mittakaavan asiat, muutenkin kuvissa kannattaa olla aina vain kyseisen mallin kanssa samassa mittakaavassa olevia asioita.  Joko taustalla voi olla vaikka vaan kangas (niinkuin tämän postauksen kuvissa), tai sitten voit käyttää oikean mittakaavan rekvisiittaa esim. varusteita, ruokaa yms. 

Mallina nimetön repaint. Sillä taisi jossain välissä olla jo nimi, mutta ainakaan nyt en sitä muista. Kroppana NewRayn joku basset-rotuinen.

Baby Don't Stop

Heips!
Sitten pääsisi parrasvaloihin hetkeksi yksi uudempi malli. Ostin tämän kanssa samaan aikaan yhden traditional breyerinkin, mutta se on niin iso etten saa siitä hyviä kuvia. Siitä mallista enemmän sitten kun saan sen kuvattua.
Kyseessä on safari blue ribbon hannover. Uusi merkki minulle! (Tässä on tullut sitten hyvin täytettyä tän vuoden tavoitetta siitä, että tutustuisin uusiin merkkeihin.) Ennen tämän lisäämistä ostoskoriin sain kuulla luotettavista lähteistä, että malli sopii pienoismallihevosharrastajankin kokoelmaan (=ei ole joku anatomisesti täysin epäkorrekti rumilus).
Kun malli saapui minulle oli se hyvinkin positiivinen yllätys. Se on todella kivan näköinen, kokoinen ja hyvänlaatuinen. Pieniä jälkiä oli sen kropassa, mutta minua ne eivät henkilökohtaisesti hirveästi haittaa. Maalissa on myös pari kohtaa, jotka olisi voinut paremminkin maalata (pysyä alueiden sisällä...). Muuten malli on oikein miellyttävä.
Safari blue ribbon on siitä jännä merkki, että ollakseen kokoa classic ovat hevoset silti täysmuovisia eivätkä onttoja. Painoa siis riittää! Malli on kuitenkin aika vankka, vaikkei olekaan yhtään niin kova kuin esim schleichit.
Oriin nimeksi tuli Baby Don't Stop. Nimi tuli ihan vain siitä, että kuuntelin tuon nimistä kappaletta Zero Nineltä ja ajattelin, että tästähän tulisi kiva nimi. Niin sitten tuijottelin mallejani ja päätin, että tuo nimi sopii mainiosti B:lle (päätin nyt sitten kutsua sitä lyhemmin vain B:ksi).
Sain B:stä vain kolme hyvää kuvaa... oli semmoinen päivä jolloin kuvat ei vain onnistuneet. 

 B ei ole ihan näin punainen, mutta tykkään silti tästä punaisuudesta kuvassa. B on todella kiva malli, kiva koska se on "yksinkertainen": siinä ei ole mitään turhaa.

 Naama on kaunis! Tämä on oikeasti todella kuvauksellinen malli, mutta otin kuvat vain sellaisena päivänä jolloin yksikään kuva ei tuntunut onnistuvan.

Mulla on valitettavan vähän sanottavaa... Mutta, ainakin B on todella yksityiskohtainen. Jos teille vain ilmestyy mahdollisuus hankkia sarjan hevosia, niin käyttäkää mahdollisuus hyväksenne!

Yritän nyt jossain vaiheessa oikeasti saada aikaiseksi taas kunnon kuvaukset. Nyt kuvia ei vaan tunnu olevan hyviä. Pitäisi ottaa täytekuvia, niille on tarvetta! Jos teillä on joku malli josta haluatte enemmän kuvia, tai jotain muuta mallailuun liittyvää mistä haluatte kuvia niin kertokaa ihmeessä.

Valjaat

Heips!
Nyt on jälleen tapahtunut paljon. Yritän saada postauksissa kiinni tapahtuneita. Kuvat vaan tuntuu onnistuvan kaikesta, PAITSI mallausjutuista. Huoh... Mielessä on jo useampia postauksia, ja tuun ne tekemään kunhan vaan saan kuvituspuolen kuntoon.
Nyt kuitenkin ajattelin laittaa kuvia valjaista. Tein siis koirien valjaat. Huvittaa, että koiraharrastaja ei ole ennen tätä tehnyt mitään koiramalleihin liittyvää...
Kiitokset Afuzelle, joka sai mut postauksillaan tajuamaan, kuinka voin tehdä toimivan soljen. En ymmärrä kuinka vaikeeta on voinut olla keksiä, että hei! sen soljen voi kääntää toisin päin ja voila! siinä on kunnon solki.
Intouduinkin sitten tekemään valjaat niille parille koiramallilleni. Tein ne punaisesta mokkanauhasta (huh... noitaki ostanu joskus ku oli vielä tiimari). Vääntelin parit D-soljet, avasin yhden soljen ja sitten alkoikin homma. Alkuun tein aivan liian lyhyen pätkän ja siitä tulikin sitten vain panta. Sitten poltin sormeni (käytän kuumaliimaa, koska kun kerrankin ostin hyvää liimaa niin ostin vahingossa sellaista joka kuivuu vuorokauden...). Kyllä niistä kuitenkin syntyi valjaat. Ehkä tässä vois alkaa tekemään noita enemmänki ja vielä parempia.

 Mallina schleichin vanhempi kultainennoutaja.  Kuvat eivät oikeen tuntuneet onnistuvan. Tässä kuvassa valjaissa kiinni joku ikuisuusvanha juoksutusliina/hihna.

 Valjaat tein ulkomuistista oman koirani valjaiden pohjalta. Ja voin vain sanoa, että mulla on aivan surkea kuvamuisti jne, että ei ehkä ollut hyvä idea tehdä näitä ulkomuistista. Virheitä nimittäin löytyy...

Koska olen taiteellinen ihminen (not) niin otin tämmöisenki kuvan ku aurinko paistoi kivasti ikkunasta. Tässä näkyy hyvin tuo solkikiinnitys. Reiät tein ratkojalla, kun parempaakaan ei ole. Ratkoja toimi yllättävän kivasti!

Huh... ei mennyt näittenkään kuvien editoinnissa kuin varmaan 2-3 kuukautta... Kaipaan ryhdistäytymistä.

Kobo aura edition 2

 Heips!
Tämä postaus ei liity about mitenkään SM:än varsinaiseen sisältöön, mutta haluan tämän kuitenkin jonnekin julkaista!

Sain syntymäpäivälahjakseni helmikuussa e-kirjan lukulaitteen. Suomessa näitä on vähemmän, mutta esim jenkeissä noin joka toisella ihmisellä on tällainen. Miksi sitten hankkia erikseen laite e-kirjojen lukemista varten kun voisi lukea vaikka tabletilla? Koska, lukulaite on suunniteltu lukemista varten. Jos luet tekstiä kolme tuntia vaikka puhelimen näytöltä, rasittuvat silmäsi oikeasti paljon enemmän. Lukulaitteiden näytöissä ei ole värejä, ne eivät heijasta jne. Lisää esim täältä.
Tosissaan minulla on kobo aura edition 2. Kyseinen laite maksois vekkokaupasta sen 150 €, mielestäni ihan hyvä hinta. Olen todella tyytyväinen valintaani siitä, etten ostanut ihan halvinta/vanhinta laitetta. Toisaalta ne kalliimmat kobot olisivat olleet taas jo liian kalliita makuuni. Kyllähän sitä pitää jäädä rahaa itse kirjoihinkin! :D

Ajattelin nyt alkuun listata hiukan plussia ja miinuksia ja sitten kertoa niistä tarkemmin.

Plussat

•  Hyvä koko (paino sekä näytön koko)
• Ergonominen käteen, kätevä pidellä vaikka lukisi pidempäänkin
• Kirjasinkokoa, fonttia jne. saa säätää oman maun mukaan
• Näytönkirkkautta saa säädettyä myös vain liuttamalla sormea näyttöä pitkin
• Helppo käyttää
• Voi yliviivata, kirjoittaa muistiinpanoja sekä esimerkiksi "koirankorvata" sivuja
• Sanakirja

Miinukset

•  Ei mitään salasanaa tms.
• Lukutilastoissa voisi olla lisää tietoa

Tosissaan laite on mukavan pieni ja kevyt. Mukavaa erityisesti silloin kun lukee sängyssä! Kädet eivät väsy ja muutenkin esim. silloin kun kobo on laukussa on se siellä aika huomaamaton lisä. Kobossa yksi parhaista puolista on se, että siitä pystyy tekemään juuri oman näköisensä. Voit muokata kaikkea fontista ja kirjasinkoosta aina vaikka siihen mistä kohtaa näyttöä napauttamalla tapahtuu mitäkin.
Näytönkirkkautta voi lukiessa säätää liuttamalla sormea näytön vasemmasta alalaidasta ylöspäin. Tosi kätevää esim. silloin kun luet pimeässä ja et ole muistanut laittaa näytönkirkkauksia päälle ennen lampun sammuttamista (ei tarvitse nousta sytyttämään valoja! Laiska tykkää). Kobossa on varmasti paljon muitakin hauskoja pikkuniksejä, joita en ole vain löytänyt.
Kätevää on myös se, että voit oikeasti tehdä ihan hirveät määrät merkintöjä kirjoihisi. Voit yliviivata, kirjoittaa muistiinpanoja tai vaikka ns. "koirankorvata" sivuja. Itse olen yliviivannut esim. nimiä ja kirjoittanut muistiin kuka on kyseessä oleva henkilö (usein en muista hahmojen nimiä edes lukemisen aikana saati sitten kirjan loppuun luettuani...). Käytin tätä myös hyödyksi löytäessäni kieliopillisesti outoja lauseita (luen englanniksi), jotka sitten merkitsin ja menin kysymään opettajaltani näistä asioista. Tämä on kätevää, esim kieltä oppiessa, lukiessa ei aina jaksa selvittää asioita joita ei tiedä.
Lisäksi kobossa (niinkuin käsittääkseni suunnilleen kaikissa lukulaitteissa) on sanakirja. Se on kätevä piirre, varsinkin kun itse luen kielellä jota opiskelen. Välillä tulee vastaan niin outoja sanoja, ja ennen olisin vain kohauttanut harteitani ja olisi sana jäänyt ikuisesti selvittämättä. Nyt koboa käyttäessäni painan vain sanaa ja saan heti selityksen. Kätevää, oppii paljon enemmän "hienoja" sanoja (ylppärit ja hyvät tulokset englannista, here I come!).
Negatiiviset asiat eivät ole varsinaisesti itse laitteessa. Toivoisin, että koboon saisi salasanan. Periaatteessahan tämä ei ole mitenkään välttämätön juttu, mutta olisi kiva jos saisi omat lukemiset suojattua.  Toinen puoli on se, että kun kobossa on tosiaan lukutilastot, niin olisi mukavaa jos niissä olisi vielä enemmän tietoa. Esimerkiksi kun kobo sanoo, että olet lukenut määrän x kirjoja, olisi kiva jos sitä klikkamalla tms saisi auki listan niistä kirjoista jotka kuuluvat määrään x. Näissä on kuitenkin semmoinen puoli, että ne saattavat päivityksien tullessa muuttuakin. Eivätkä muutenkaan ole mielestäni isoja asioita.
Muuta kommentoitavaakin löytyy. Itse olen ihastellut kobon käyttämiä vähäisiä pakkausmateriaaleja! Mukavaa kun esimerkiksi itse laitteen mukana tuli tasan latauspiuha sekä pieni lehtinen jossa lukee suunnilleen ohjeet kobon käyttöön ottamiseen (loput asiat laite kyllä infoaa itse!), mukavaa kun mukaan ei tungeta miljoonaa turhaa piuhaa ja asiaa yms. Lisäksi olen ostanut tuohon kobon sleepcoverin joka sekin tuli hyvin minimaalisessa paketissa!
Hankin kirjani koboon pääasiallisesti kobolta itseltään, sillä luen muutenkin lähinnä englanniksi. Kauheasti ei siis ole tarvetta muualta kirjoja hankkia. Kuitenkin äidinkielin kurssejani varten olen koboon myös muualta hankkinut kirjoja. Kaikki project gutenbergiltä. Ihan mukavasti nuo menivät sinne laitteseen, sen sijaan enemmän haastetta on ollut saada ne sieltä pois. Kuitenkaan omalla kohdalla tämä ei kauheasti haittaa. Kobolta kuitenkin satunnaisesti on löytynyt myös suomenkielisiä kirjoja.

Miksi sitten hankin kobon?

Syitä oli useita. Yksi oli se, että koska luen paljon ja pääsääntöisesti haluan kirjat myös omistaa, niin on tämä ekologisempaa loppujen lopuksi. Tietenkin itse laitteen lataukseen menee juuri sähköä jne. mutta kyllä silti minun lukumäärälläni jää hiilijalanjälki pienemmäksi. Olen siis todella kiinnostunut ympäristönsuojelusta, ja pyrin jatkuvasti vähentämään tuottamaani jätettä, saasteita yms. Välillä tulee syyllinen olo pienoismallihevosten takia, sillä ne ovat kuitenkin pääsääntöisesti muovia, tuotettu jossain kaukana jne. Kuitenkaan pienoismalleille ei ole ekologisempaakaan vaihtoehtoa, joten mielelläni valitsin toisen tärkeän hararstuksen suhteen ekologisemman.
Lisäksi valintaan vaikutti mm. se, että koboa kantaessani minulla on kaikki kirjani mukana, sen sijaan kaikkia fyysisiä kirjojani en voi kantaa mukana. Muutenkin laite on tosi kätevä, ja mielestäni tein todella hyvän valinnan siihen vaihtaessani.

Muuta?

No, nykyään en enää saa itseäni lukemaan fyysisiä kirjoja, sen verran kätevä laite tuo on. Kirjoja tulee ostettua aivan liian helposti. Nyt kun saan kirjan kahdella klikkauksella ja sitten maksettuani se on samantien minulla, ai että mitä luksusta.
Luen kobollani paaljon nopeammin kuin luen fyysisiä kirjoja. Hitaalle lukijalle tämä on todellinen hyöty. Lisäksi tuota on sen verran mukava kantaa mukana, että se kulkeekin kaikkialle ja näin ollen aina kun on hetki aikaa lukea niin tuleekin sitten luettua.
Nyt ei kaiken lisäksi ole kamalan huono omatunto kun ostaa paljon kirjoja, sillä tiedän etten lisää maailman saastemäärää sen kirjan ostolla.

edit/ Kobon uuden päivityksen myötä laitteeseen saa nyt myös salasanan!