maanantai 11. syyskuuta 2017

Nautoja

Heips!

Tänään vuorossa pari kokoelmani helmeä. Nimittäin ainoat trad-koon nautani. Ainakin enemmän blogiani lukeneet varmaan tietävät, että minulla on myös nautakokoelma. Ihmiset tietävät minusta yleensä kaksi asiaa: rakastan koiria ja rakastan nautoja (naudat menevät minulla ehdottomasti hevosten edelle, se ehkä kertoo jotain). Onkin siis ihan luonnollista, että minun kokoelmaani kuuluu myös nautoja. Tykkään puhua naudoista nautakokoelmana, vaikka laskenkin koko kokoelmani aina koirista nautoihin ja naudoista hevosiin samaksi mallikokoelmaksi. Puhun kuitenkin nautakokoelmasta tuolla nimellä korostaakseni, että ne ovat ihan oikeasti tärkeä osa kokoelmaani eikä vain ns. sivutuote.

Nautoja ostaessa iskee sellainen probleema, ettei valikoima ole missään määrin yhtä suuri kuin hevosten kohdalla. Nautoja kyllä löytyy about jokaisen lelufirman valikoimista, mutta eivät ne vaan ison osan ajasta ole tarpeeksi korrekteja jotta ne pienoismalleiksi laskisin. Ne ovat siis ihan vain leluja. Joten tietenkin kun breyerin valikoimiin kuuluu myös nautoja niin oli tämän tytön saatava niitä. Liian pitkään meni, että sain nämäkin ostettua (ja vielä olis se yksi lahjakkaassa tarjolla oleva malli hankkimatta...). Nyt kuitenkin nuo tuossa nautahyllyllä seisoo. Semmoiset mallit että about jokainen joka tulee huoneeseeni melkein heti pistää kätensä niihin. Siinä vaiheessa tulee minun suustani aikas kova karjaisu, malleihin ei koske kukaan muu kuin minä.



Kyseessä siis breyerin "cow and calf set" moldina lehmällä ihan vaan Cow ja vasikalla Calf. Muotoilijana molemmissa moldeissa Chris Hess. Hessin mallit on vähän siinä ja siinä, isosta osasta en pidä. Kuitenkin joitain yksittäisiä hyviä mahtuu joukkoon. Ja vaikka nyt nämä naudat omistan niin yhtään enemmän kun lajista ymmärtää niin on näissäkin kahdessa moldissa aika paljon virheitä. Esimerkiksi naudan päät ovat näillä aika kaukana totuudesta. Huomaa hyvin ettei tekijä ehkä kuitenkaan ole ihan lajin asiantuntija tai muuta vastaavaa.




Lehmä sai nimekseen Anestesia. En kyllä yhtään muista mistä tämänkin repäisin, mutta kai siinä jotain huonoa huumoria on mukana. Anestesia kaipaisi jotain riimua yms., mutta en ole saanut mitään tämäntyyppistä aikaiseksi pitkään aikaan. Katsoo jos jossain vaiheessa onnistuisi tuommoisetkin.




Vasikka sai Afuzen heiton mukaan nimekseen Narkoosi. Tämä ihan sen mukaan kun lehmä nyt on Anestesia, niin jatkettiin samalla teemalla. Tämä on oikeasti todella söpö malli, vaikkakin paljon anatomisia virheitä onkin.





 Näistä ei oikeastaan olekaan paljon muuta sanottavaa, en ihan viitsi saarnata mallien anatomisista virheistä ja toisaalta en kuitenkaan koe vielä läheskään tarpeeksi tietäväni jotta uskaltaisin liikaa asiasta puhua.

Naudoista voi sitten muuten mainita, että kokoelmaani on liittynyt yksi OF schleich nauta lisää. Tämän lisäksi toinen kappale samaista mallia odottaa projektihyllyssä uhrina kohtaloaan. Olen siis tosiaan ryhdistäytynyt tänä vuonna nautakokoelman suhteen.

Itseä kiinnostais lukea niin paljon tietoa naudoista, mutta tuntuu ettei sitä ole. Ja itse tykkään opiskella kirjoista joten netistä etsiminen ei tunnu omalta jutulta. Ajattelinkin tilata jotain kirjallisuutta aiheesta. Suomeksi ei sitä kauheasti ole, joten olen kääntynyt englanninkieliseen kirjallisuuteen. Hintaa vaan aiheen kirjoilla on ihan kiitettävästi, tuntuu että alle neljänkymmenen euron et saa aiheesta mitään kirjaa. Anatomiasta nyt ainakin ajattelin tilata kirjan, vaihtoehtoja kaksi toinen hinnaltaan yli 70€ ja toinen reilu 120€. Kunhan saan tilattua ja luettua niin kerron sitten kanssa blogiin kirjoista, kenties jotakuta kiinnostaa!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Provosointia

Heips!

Lueskellessani erästä tekstiä Afuzen blogista heräsi minulle paljon ajatuksia. Ja jotenkin ajattelin sitten, että ehkä tästä olisi pohdittavaa postauksen verran. Kyseiseen tekstiin kirjoitinkin kommenttia asian tiimoilta, mutta Afuzen kanssa yksin keskustellessani heräsi mielessäni niin paljon muutakin sanottavaa. Kai se on pakko blogiin ja kaikkien silmien alle kanssa kirjoittaa?

Taitaa olla aika ottaa lisää kuvia? Blogaaja ei valitettavasti ole moiseen kyennyt pariin viikkoon, mutta taidan pistää ranttaliksi ja kärsiä sitten taas pari viikkoa :D


Pohdinnan aiheena blogiteksteistä provosoituminen ja ärsyyntyminen. Sekin, kuinka paljon teksteissä näkyy blogaajan omat mielipiteet ja näkemykset. Ensimmäisenä haluan toki mainita, että ihan oikeasti blogi on blogaajan oma. Sinne voi blogaaja mielestäni kirjoittaa miten ja mitä haluaa kunhan kuljetaan lain rajoissa ja ei esim loukata ketään. Hyvät käytöstavat pitäisi olla mukana siis myös blogissa. Kuitenkin blogaaja saa päästää bloginsa teksteihin omat mielipiteensä aivan vapaasti esiin.

Blogithan kuitenkin kertovat yleensä esim. blogaajan omasta harrastamisesta tai vaikka elämästä. Eikö tällöin oma persoona ja ajatukset saakin paistaa läpi? Eikö blogi josta erottuu kirjoittajan persoona ja mielipiteet olekin viihdyttävämpi kuin semmoinen josta niitä ei löydä vaikka kuinka etsisi? Kuinka pitkään kirjoittaja sitten on vastuussa lukijan reaktioista?

Itse pyrin pitämään blogissani ehkä vähän liikaa omat mielipiteeni piilossa. Käytän hyvin paljon järkeä kun pohdin mitä blogiin julkaisen, pyrin olemaan tavallaan ammattimainen. Vaikka itse kirjoitankin nimimerkin takaa niin esim. useat tuttuni kyllä tietävät SM:ästä ja uskon että halutessaan tämän löytää ja minuun voi yhdistää monikin. Yksin jo tämän takia pyrin pitämään blogini mahdollisimman asiallisena.

Kuitenkin olen huomannut välillä ns. hipsiväni blogissani. Kirjoitan asioita rivien väliin ja ikään kuin tarjoan niitä varovasti lukijoille. Ehkä jos en sano kaikkea aivan suoraan ihmiset eivät esimerkiksi ota liikaa itseensä? Toisaalta haluaisin tuoda omia mielipiteitäni enemmän esiin blogissani. Itseäni ei kuitenkaan haittaa kritiikki ja arvostelu, eikä se jos kommenteissa minua yritetään haastaa ajattelemaan toisin. Minua kuitenkin huolettaa se miten lukijat ottavat mielipiteeni? Provosoituvatko he pahasti? Loukkaantuvatko ja ottavatko he itseensä? Tietenkään ketään loukkaavaa materiaalia en ainakaan tarkoituksella julkaise. Se nyt on aivan itsestäänselvyys.

Väliin kuitenkin tuntuu, että jotkut yksilöt ottavat esim. blogiteksteistä liikaa itseensä ja sitten loukkaantuvat. Hyvä olisi muistaa, että blogista voi aina klikata itsensä ulos. Itse ainakin koen lukevani aika paljon sellaisia blogeja joiden kirjoittajien ajatusmaailma (ainakin sen verran mitä se blogissa esiin tulee) vastaa tai lähentelee omaani. Toisaalta välillä on hyvin raikastavaa lukea sellaisten kirjoittajien blogeja joiden ajatusmaailmat ja mielipiteet eroavat paljon omastani.

Jos blogaajalla on todella erilainen arvomaailma ja muutenkin mielipiteet, voi olla että menee maku blogista. Tähän itseni kohdalla kuitenkin vaaditaan esimerkiksi sitä, että kyseisen kirjoittajan mielipiteet esim. koskevat hyvin kärkkäästi vaikka itselleni hyvin tärkeitä asioita (esim. harrastuksia, tulevaa ammattiani tms). Tästä syystä olenkin pari muuten todella hyvää blogia poistanut lukulistoiltani. Toisaalta jos nämä ovat vain kirjoittajan arvoja, mutta kirjoittaja ei niitä jatkuvalla syötöllä sylje teksteihinsä ei niiden olemassaololla välttämättä ole niin suurta merkitystä. Kuinka monen blogin lukuun vaikuttaa esim. se, että kirjoittajalla on erilainen uskonnollinen maailmankatsomus? Jos blogi ei käsitä pelkästään tätä, niin onko sillä väliä?

Mites sitten provosoituminen? Olenkin tätä jo tähän mennessä sivunnut tässä tekstissä. Provosoituminenhan on terminä aika vaikea. Kyseinen termi on mielestäni aika haastava selittää. Se onkin tavallaan yllyytykseen mukaan lähtemistä. Kuvitellaan että X kirjoittaa blogiinsa mielipidetekstin älypuhelimista. X ilmaisee tekstissään hyvin voimakkaasti mielipiteensä ja mainitsee, ettei ymmärrä yksilöitä jotka eivät ole jo siirtyneet käyttämäät älypuhelimia. Y sattuu lukemaan kyseisen tekstin vanhalla pöytätietokoneellaan, Y:llä ei ole älypuhelinta eikä Y aio sellaista hankkia. Tästä syystä Y kirjoittaa X:n tekstiin pitkän ja vihaisen kommentin. Näin ollen Y provosoitui X:n tekstistä.

Kun joku provosoituu, voi reaktio olla hyvin negatiivinen. Usein provoituminen johtaa vihaisiin kommentteihin tai muuten vaan pitkiin kommentteihin joissa epätoivoisesti yritetään sanoa kirjoittajan olevan väärässä. Tämänkaltaiset provosoitumiset usein aiheuttavat pahaa oloa ja ärsyyntymystä molemmilla puolilla. Tämä ei mielestäni ole mitenkään hyvä asia, jos jokin kirjoittaja jatkuvasti teksteillään saa provosoitumaan näin, niin ehkä kyseisen kirjoittajan teksteistä kannattaa vaan pysyä kaukana.

Kuitenkin omasta mielestäni provosoituminen voi olla myös hyvä asia. Se voi olla hyvinkin käytännöllinen työkalu jokaiselle joka kirjoittaa niin blogia kuin vaikka mielipidetekstiä jonkun lehden palstalle. Miltäs kuulostaa lukijan provosoiminen? Ei negatiivisesti siis, eikä niin että yritetään saada mahdollisimman moni ärsyyntymään ja lopettamaan blogin lukeminen.

Mihin sitä lukijaa sitten provotaan? Ajattelemaan! Provosoidaan lukija miettimään, pohdiskelemaan ja menemään ajatuksineen myös oman mukavusalueen ulkopuolelle, ehkä oppimaan uutta. On hyvän kirjoittajan lahja saada lukijansa ajattelemaan lukemaansa pidempään. Hyvä teksti mielestäni ei avaudu aivan heti, sen ymmärtää, mutta siitä ei saa kaikkea irti yhdellä läpiluvulla. Tällainen teksti jää mieleen, yllyttää sinua miettimään ja päästämään mielesi seikkailemaan, ja lopulta palaat takaisin niin, että olet oppinut jotain uutta. Itse pyrin provosoimaan lukijoitani haastamaan itseään. Tätä en suoraan tee, vaan juurikin rivien välissä. Rivien väliin on hyvä piilottaa vähän kaikkea, niin myös provoavaa asiaa.

Provosoituminen ei siis ole aina niin negatiivinen asia kuin yleensä annetaan ymmärtää. Jos itse provosoidut ja olet kirjoittamassa vaikka vihaista kommenttia niin on hyvä pysähtyä hetkeksi. Sitten voi rauhassa miettiä, että mistä sitä oikein provosoitui. Provoon kannattaa hidastaa, sitä kannattaa miettiä ja yrittää avartaa omaa mieltä. Itse ainakin provosoituessani (niin hyvässä kuin pahassa) opin paljon itsestäni ja omista arvoistani, lisäksi siinä usein päätyy miettimään toista osapuolta.

Itsekin olen provosoitunut negatiivisesti joistakin saamistani kommenteista. Olen kuitenkin huomannut että paras lähestymistapa on asiallinen. Jos itse en ole samaa mieltä kirjoittajan kanssa tai saan vaikka negatiivistakin palautetta tykkään vastata kommentilla jonka aloitan kiittämällä palautteesta. Olen myös ihan arjessa huomannut että kun pysyy rauhallisena ja näyttää tietävänsä aiheesta enemmän kuin luullaan hiljenee vastapuoli hyvin äkkiä.

Mitä te ajattelette aiheesta? Voiko provosointi olla positiivista tai vaikka hyvä väline blogin kirjoittajalle? Provosoidutteko helposti?

maanantai 28. elokuuta 2017

Brunello

Heips!

Kokoelmiini liittyi toisiksi viimeisimmästä lahjakkaan-tilauksestani breyerin Brunello. Brunello on breyerin moldissa Warmblood stallion, joka ehkä paremmin Idocus-nimellä tunnetaan. Mallin on sculptannut (muotoillut, mitäköhän tässä nyt pitäisi suomeksi käyttää) Susan Carlton Sifton. Itse omistan useita hänen muotoilemiaan moldeja, joten tyyli selkeästi miellyttää silmääni kovasti. Hän onkin tehnyt useita lempimoldeistani mukaan lukien Ruffian ja Smarty Jones (joita molempia siis kokoelmastani löytyy, voisi tehdä niistä yhteispostausta jossain välissä).



Brunello on hyvin kuvauksellinen malli. Jouduin oikein kunnolla karsimaan kuvia ettei niitä nyt tulisi ihan liikaa. Karsimisesta läpi pääsi kuitenkin 14 kuvaa. Todella helppo malli kuvata, ja näyttää joka suunnasta hyvältä. Ja se kyllä kertoo jotain siitä kuinka hieno malli on kyseessä.




Brunello on tosiaan rautias, ja poikkeuksellinen versio moldistaan. Jokaisella Idocuksellahan ei ole letitettyä häntää ja harjaa. Sellainen huomio, että tämän mallin kohdalla muokkaukset on tehty siististi ja niihin on selkeästi panostettu vähän enemmänkin. Kuitenkin esim Santiagossani (LE polo pony, mold smarty jones) jossa on siis myös normaalista poikkeava häntä ja harja ei muutoksia ole tehty yhtään niin siististi. Jännä sinänsä, kun kuitenkin tuota muunneltua versiota on julkaistu useamman mallin verran.




Päädyin Brunellon ostamaan, sillä tämä poika oli rakkautta ensisilmäyksellä. Lisäksi kaipasin kokoelmaani traditionalia joka ihan vain seisoisi, sillä toista sellaista ei ole kokoelmassani. Kaikki muut ovat liikkuvia. Brunello ei kuitenkaan ole sellainen eloton vaikka seisookin, se on silti hyvin eloisa malli. Voin sitä katsellessani kuvitella sen lähtevän kohta liikkeelle.





Oma yksilöni sai erään Kissin kappaleen mukaan nimekseen Let's Put The X In The Sex. Nimi ei ehkä ole ns. sopiva, mutta siksi kutsunkin ruunaa esim Letspuksi (kiitos Afuzen). Tapanani kuitenkin on nimetä mallit ainakin suureksi osaksi kappaleiden mukaan, ja nimetessäni Letspua soi tuo kappale, joten tuon nimen ruuna sitten sai.



Jos saatte mahdollisuuden hankkia Brunello tai muutenkaan tätä moldia niin hankkikaa. Kyseessä on nimittäin todella upea malli ja mold!

keskiviikko 23. elokuuta 2017

RCH Ventarrones ja Sshameless++ sekä päivittelyä

Heips!

Tänään ajattelin ns. julkaista pois alta parin traditionalin kuvat sekä vähän yleisesti päivitellä asioista. Itsekään ihan tiedä millainen sotku tästä tekstistä syntyy...

Päivittelin kokoelmaan ainakin ne traditionalit jotka olen kuvannut, sieltä voi käydä katselemassa. Yksi malli sieltä puuttuu, nimittäin American Pharoah joka tuli viiden muun mallin kanssa minulle maanantaina. Pharoahin lisäksi minulle tuli breyerin breeds of the world-sarjan quarter horse ja neljä schleichiä. Ostin jo valmistuksesta poistuneita schleichejä. Kahta mallia, kaksi kappaletta kutakin. Molemmista meni toiset uhreiksi, ja odottelevat uhri-/projektihyllyllä tulevaisuuttaan. Siinä on siis taas hiukan kuvattaavaa jollekkin päivälle.

Itse en (taas) voi käsieni takia kauheasti edistää projekteja, kuvata tai editoida kuvia, joten taas elän niiden suhteen hiljaiseloa. Ensimmäinen kustomini kuitenkin on maaliensa kanssa puolessavälissä, ehdottomasti haluaisin sen saada mahdollisimman pian valmiiksi. Uhreja jotka odottelevat tulevaisuuttaan on kymmeniä, katsotaas mitä niille keksin ja milloin pystyn suunnitelmiani toteuttamaan.

Sitten niihin malleihin.


Tämä ori oli ensimmäinen breyerini sekä traditionalini, ja sillä onkin kovasti tunnearvoa. Mold peruvian paso ja mallina RCH Ventarrones. Sellainen mold, etten pitänyt siitä yhtään ennenkuin sen kokoelmaani sain. Nykyään haluaisin ehkä jopa congata kyseistä moldia. Kuvat eivät oikein onnistuneet tästä mallista.


Mallin väri on hyvin kaunis. Se näyttää hyvin tummalta, lähes mustalta vähän pimeämmässä. Kuitenkin heti kun sen ottaa valoon tai sitä tarkemmin katsoo se onkin tumma ruunikko.


Oma yksilöni on saanut nimekseen Itch You Cannot Scratch erään kappaleen sanojen mukaan. Tutummin oria voi kutsua vaikka Kutinaksi tai Itchiksi.



 Sshameless++ on vaalean harmaa ori, joka ei ollenkaan toimi kameran edessä. Moldina Sham jonka sculptor Rich Rudish. Ja tästä näkyy oikein hyvin, että mold on vähän vanhempi (julkaistu -84) ihan jo muotoilutyylistä.




Oma yksilöni on Afuzen omistaman Salman poika ja näin saikin nimekseen Salma's Blackout. Blackout on minun huumorintajuani, ihan jokainen ei ehkä nimeäisi tätä mallia nimellä jossa on sana black. Toisaalta blackout on yhdyssana ja black ei tässä yhteydessä tarkoita mustaa. Kuitenkin itse ajattelin mallin nimeksi tämän antaa, koska se vain sopi, ja minun huumorillani tuo on oikein oiva nimi.


Siinä se sitten oli. Onkos teillä toiveita tulevien postauksien suhteen?

perjantai 18. elokuuta 2017

Black Rain

Heips!

Jo aika kauan aikaa sitten (olisiko ainakin kuukausi tästä?) sain toisen repainttini valmiiksi. Vihdoin eilen sain sen (ja muita uusia malleja) kuvattua, tänään sain kuvat editoitua. Joten nyt sitten postausta tuosta mallista.

Uhriksi pääsi schleichin vanhempi shetlanninponitamma. Minulla oli näitä kaksi ja uhrin puutteessa päätin uhrata toisen niistä. Väriksi päätin mallille mustan. Shetlanninponien (ja muutenkin mustien hevosten) musta harvoin on puhtaan mustaa, joten niinkään ei tästä mallista tullut puhtaan musta. Siten mallissa on myös sävytystä ja yhdellä maalikerroksella ei todellakaan selvitty.

Nimekseen malli sai Black Rain lempibändini Eclipsen kappaleen mukaan. Tamma on minusta aivan onnistunu repaint, ja onhan se tietenkin vasta toinen repaintini. Kauheasti ei muuta olekaan sanottavana, joten annetaan kuvien puhua.






Vähän tuli näiden kuvien kanssa mietittyä normistudiokuviani enemmän rajausta. Huomaa, että kun kuvaa enemmän niin alkaa luonnostaan haluamaan näihinkin ns. oikeaoppisia rajauksia. En kestä katsoa vääränlaisia rajauksia :D




Kavioiden maaliin pistin vaikka kuinka paljon aikaa, mutta kuitenkin lopputulos näyttää vain tasaisen harmaalta. Tämä ei ollut tarkoitus. Nyt siis opettelemaan kavioita ja niiden maalaamista yms! Tässä on sitten vaikka piirrettävää.





Tämä oli todella kiva ja nopea repaint. Tämä tuli maalattua vähän sillä tavalla että halusin vain maalata, kaivoin mallin jonka voisin uhrata ja sitten vain etsin mahdollisia värejä. Mustat shetlanninponit ihastuttivat, joten Rainista tuli sitten sellainen.


Tarvitsen ihan oikeasti makroputken... Kittiputki ei kykene esim mallien silmiä kunnolla tallentamaan. Putket vain ovat kalliita. Missä on rahakeijuni?



Nautoja

Heips! Tänään vuorossa pari kokoelmani helmeä. Nimittäin ainoat trad-koon nautani. Ainakin enemmän blogiani lukeneet varmaan tietävät, ett...