Hengissä ollaan

 Mitä tänä hiljaisuuden aikana olen puuhaillut? No, vähän kaikkea. Rakastan syksyä ja talvea, vihdoin on pimeää ja sääkin on inhimillinen. Näin ollen olen saanut vihdoin paljon energiaa ja myös inspiraatiota mallailuun. Koulu alkoi, ja se on toki pitänyt kiireisenä. Mutta, vapaa-ajalla olen alkanu vihdoin toteuttamaan vuosia kestäneitä haaveitani nukkekodeista. Kuten olen blogissa maininnutkin (muistaakseni), on Orvo alkanut saada kotia. Mutta, tämän lisäksi nukkistelu on alkanut olla iso osa elämääni muutenkin.

Olin käymässä sinellissä, joka on yksi lempiliikkeitäni. Näin siellä pienen puisen nukkekodin, jossa on vain kaksi kerrosta. Skaala tuolla olisi varmaan luokkaa little bit, tai jopa hiukan pienempi. Inspiroiduin välittömästi. Mutta piheyttäni en sillä kertaa nukkekotia mukaan ottanut. En kuitenkaan saanut sitä mielestäni. Päätinkin, että erään kokeen jälkeen pysähtyisin kotimatkalla hakemaan sellaisen. Nyt olen sitten melkein unohtanut muun maailman ja elämän vain tehdäkseni tuota projektia eteenpäin.

Talossa on nyt lautalattiat, jotka olen tehnyt kuluneen näköiseksi, köysitikkaat toiseen kerrokseen ja vihreät seinät. Sisäkatot ovat nyt vaiheessa. Talo tulee saamaan myös ulkoverhoilun, eli se ei jää ulkopuoleltakaan tylsäksi. Talon asukas elää jo mielikuvituksessani, mutta vielä häntä  en ole eloon tehnyt. Muutoinkin tuolle nukkekodille on paljon ideoita ja inspiraatiota. Joten kulutan aikaani sen tekoon nyt. 

 Kuvassa tietenkin tuo nukkis, nykytilassaan. Päivittelen varmaan vielä jotain sen etenemisestä, tai ainakin pyrin siihen. Mitään en kuitenkaan lupaa. Toki tällaisessa on paljon tekemistä. Pitäähän ensin tehdä itse nukkis, sitten sen asukki ja sisustuskin vielä. Tällä hetkellä huoneessani olisi tilaa ainakin yhdelle kirjahyllylle, joten joko hankin sellaisen tai kasan seinähyllyjä nukkisteluita varten. Tämä projekti on nimittäin ollut nyt niin inspiroiva, ettei tämän maailman ole tarkoitus jäädä tähän yhteen taloon! Joten olihan se sitten varattava kokonainen seinä huoneestani vain tälle projektille. 

Luin joskus jonkun nukkistelijan sanovan, ettei hänen kodistaan tule mitään keräilijäkotia. Olemme Afuzen kanssa vitsailleet juuri siitä, että sehän on nimenomaan unelma. Minusta ei ole kauniimpaa ja parempaa kuin runsaat pienoismallit ja pienoismaailmat. Nämä ovat toki harrastus ja intohimo, mutta minusta ne ovat myös erinomainen osa sisustusta.

 

Viime viikolla lähetin Afuzelle paketillisen tavaraa. Paketissa oli niin naruriimuja, riimunnaruja, ruusukkeita kuin kissan raapimapuutakin. Kaikkea pientä olenkin siis tehnyt, valitettavasti olen ollut niitä laiska kuvaamaan joten voin jakaa vain ruusukkeista kuvaa. Ehkä näitä pääsee näkemään Afuzen blogissa tulevaisuudessa. 

Kaikenlaista muutakin on syntynyt, ja kaikenlaista on mielessä. Haaveilen kovasti esimerkiksi fantasiamallien ja -maailman teosta, joten jo tätäkin ajatellen kävin ostamassa pastellivärejä kustomointiin. Miksi pastelleja eikä pigmenttejä? Koska pastellit ovat hinnaltaan pienempiä. Budjetti ei aina jousta, ja pigmentteihin olisin pariin väriin kuluttanut varmasti jo kaksinkertaisen rahasumman verrattuna pastelleihin. Enköhän lisää pigmenttivärejä kuitenkin hanki vielä, sitten vähän kerrallaan. 

En tähän tekstiin nyt kuitenkaan upota aivan kaikkea, mielessäni on syvempiä pohdintoja jotka saavatkin sitten omat tekstinsä.

Ensimmäinen OSC

 Viime kuussa valmistui elämäni ensimmäinen OSC eli originaali. En olisi varmaan normaalisti näin heikkona muotoilijana olisi tällaista työtä aloittanut. Ongelmaksi kuitenkin ilmeni modelliversumini tarpeet. Orvo nimittäin on koiraharrastaja ja kasvattaa pumeja. Maailmassa ei pumimalleja oikein löydy, saati oikeassa skaalassa. Niin oli siis pakko istua työpöydän ääreen ja aloittaa ensimmäinen originaali.

Pumi on rotu, jota itse kasvatan joten referenssinä oli ihan vain omat koirani sekä ulkoa osaamani pumin rotumääritelmä. Sinänsä kätevää, tiedän tarkalleen millainen pumi on sisältä ja päältä, ja tarvittaessa vertasin omiin koiriini. Tämä ei kuitenkaan ole mikään koirieni pohjalta tehty malli, se ei esitä yhtäkään nykyistä tai edesmennyttä koiraani. Se on asia jonka tekemisen säästän siihen kun uskon osaavani muotoilla tarpeeksi hyvin. 

Tällaisessa kohteessa on toki sekin etu, että on helppoa kehittyä itse kun jokaisen virheen näkee heti. Osaaminen kun on tarpeeksi suuri aiheesta on kivuliaan tietoinen näkemästään ja sen tasosta. Virhelista olisikin tälle mallille melko pitkä, ja keskustelinkin Afuzen kanssa jo siitä kannattaako aivan kaikkea sanoa. Onhan tässä paljon kaikkea mielessä.

Materiaalina tässä uroksessa on super sculpey, johon rakastuin syvästi. Aivan ihana massa! Tämä tulee olemaan materiaalivalikoimassani aina. Luuranko sisälle on tehty yksinkertaisesti rautalangasta ja foliosta. Super sculpey on polymeerimassa, joten se tulee käyttää uunissa. Uuni rajaakin materiaaleja joita voi tällöin luurankoon laittaa. Tapani mukaisesti maalasin mallin pigmenteillä, silmät ja nenän maalasin akryylimaalilla ja lakkasin lyran modello-lakalla kiiltäviksi. 

Yllättäen vaikein asia tässä mallissa oli maalaaminen. Jotenkin sitä kuvittelisi että harmaa on helppo väri, mutta voin kertoa ettei ole. Toki asiaa varmasti auttaisi jos minulla olisi valmiiksi eri harmaansävyjä ja esim hopeaa pigmenttinä. Nyt tähän on käytetty mustaa, valkoista ja hiukan sinistä pigmenttiä. Miten voivatkin koirat olla niin vaikeita maalata kun hevoset on hauskoja ja helpohkoja?

Tähän väliin maininta... Tämä postaus ei varmasti näytä hyvältä tai samalta kuin edelliseni. Blogger on päivittänyt käyttöjärjestelmänsä ja noh... en tiedä kuka olisi tähän muutokseen tyytyväinen. This is a horror show! Mikään ei enää toimi järkevästi, toivon joululahjaksi sitä että blogger palaa entiseen tai jotain tehtäisiin tälle asialle. (Yksi asia lisää missä vuosi 2020 on pettymys!)

Pojan kutsumanimi on Jaska, virallisen nimen päättäminen onkin sitten vaikeampaa. Jaskan kaula on aivan liian pitkä ja haluaisin sille enemmän massaa. Takajalat ovat hiukan liian kaukana toisistaan, ja joistakin kulmista takajalat eivät näytä suorilta. En keksi pumia jolla olisi sisäkierteiset takajalat, mutta Jaskalla on. Tai sitten Orvo ei vain osaa trimmata ja luo turkilla koiralleen virheitä.

Silmien muotoiluun naamakarvojen kanssa pitää vielä keksiä selkeästi jokin fiksumpi tekniikka. Nyt silmät ovat aivan liian piilossa. Lisäksi nenä on VALTAVA, eikä koirilla noin leveää nenää muutenkaan ole. Kaikkinensa mittasuhteet ovat Jaskan suurin ongelma. Haasteellista muotoilla, kun se luuranko (tai siis armour) siellä sisällä ei enää taivu sitten kun siihen lisää massaa ja on vaikea arvioida paljon esim foliota kannattaa lisätä tai kuinka paljon massa lisää tai vähentää mittoja. Lisäksi esim. rintakehän muotoilussa olisi säästänyt valtavasti massaa jos olisin vain rohkeasti lisännyt luurankoon täytettä.

On yllättävän haastavaa tehdä työ, jonka kohteen tuntee näin hyvin. Se on omalla tavallaan etu, mutta samalla haitta koska siitä tuloksesta ja kaikesta osaa olla ekstrakriittinen. Kriittisyys ja virheiden näkeminen itse on hyvä asia, mutta esim tekovaiheessa kun taidot eivät vastaa näkemystä asiasta on todella vaikeaa saada mitään valmiiksi. Lopulta tämänkin kanssa vain oli pakko päättää että en hinkkaa lisää jokaista asiaa. Seuraavissa töissäni voin sitten taas olla alusta alkaen fiksumpi. Mahdollisuus kehittyä on ihanaa!

Modelliversumeilua

Koska ollaan näistä Afuzen kanssa viimeaikoina keskusteltu ja minäkin olen todella innostunut, niin tänään vuorossa syvempää pohdintaa modelliversumeista. En vielä tiedä tekstin punaista lankaa, joten saa nähdä mitä tästäkin nyt sitten tulee. Kuten olen blogissa kertonut, niin modelliversumini luominen on saanut todella vauhtia tässä viime aikoina. Ostin nukkeja, suunnittelen traditional-tallia ja kaikki tiedot malleilleni alkavat olla laajempia yms. Yhtäkkiä olen löytänyt todella tämän puolen harrastuksesta ja ihastunut siihen.

Modelliversumi lähtee yhtä helposti käsistä kuin Tango lähtee kohta Orvon käsistä!

Modelliversumi on siis pienoismallimaailma, modelliversumeita voi olla ihmisellä useita, sille ei ole mitään rajaa. Eikä toisaalta yhden modelliversumin laajudellekaan. Toki järkevää on, että modelliversumilla on aina tietty määrätty skaala. Omallani se on traditional eli 1:9. Skaalan valintaan voinee liittyä monenlaisia perusteita. Joillakin harrastajista ei tosiaan ole kuin yhtä skaalaa kokoelmissaan, se helpottaa varmasti skaalan valintaa. Heh. Mutta, entäs sitten me jotka yritämme saada mahdollisimman laajan skaalavalikoiman tai joille se on käynyt ihan vaan vahingossa?

Tämä oli blogissa jo kaksi postausta sitten, mutta näyttää melko hyvin mielestäni sitä, miksi skaala tulee valita. Eri skaalat eivät oikein toimi keskenään...

Noh, omalla kohdallani modelliversumi vain alkoi itsestään syntymään juuri traditional-skaalaan. Traditional on skaala, jossa minulla on ehdottomasti eniten sellaisia hevosia joille oikeasti syntyy herkästi persoona. Se vaatii mallilta ilmeitä, yksilöllisyyttä ja aitoutta. Eli sellaisia asioita, jotka yleensäkin paljastavat kyseessä olevan pienoismalli ja/tai oikeasti laadukas pienoismalli. Schleichit (joita en pienoismalleiksi nykyisellään laske) ovat liian tylsiä, muita parempia merkkejä skaalaan 1:22-24 minulta ei löydy tarpeeksi (luomaan kunnollista modelliversumia). Stablemates (1:32) on suosikkiskaalani traditionalin rinnalla, ja toistaiseksi suosikkini myös maalata. Mutta, skaala on niin pieni, että en osaa tehdä sille varusteita yms ainakaan vielä. Siten se oli poissa laskuista. Classic (1:12) on skaala jota en kovinkaan montaa omista, ja vaikka skaalasta pidän ja siitä erityisesti minua miellyttävät mallit hankin niin sitä en mitenkään erityisesti keräile.

Oli siis luonnollista, että skaalaksi valikoitui traditional. Hevosille syntyi persoonaa luonnostaan, kuten kuuluu. Minä en halua viettää tunteja miettien että millainen tämä nyt voisi olla. Hevosilla oli yhtäkkiä luonteet, lempinimet, omat värit jne. Mielessäni näin myös Orvon, ja sittenhän Orvo piti hankkia. Siitä kaikki sitten vähän lähti ja on leviämässä käsiin nyt hyvällä mallilla laajentumassa. En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani jostakin mallailuun liittyvästä. Ja nyt voisin vain päivät pitkät pohtia modelliversumiani ja keskustella aiheesta kanssamallarien ja vähän muidenkin kanssa.

En osaa sanoa mitään selkeää kaavaa modelliversumin luomiseen. Se vain luo itsensä. Mutta, skaalan jälkeen olennaista voisi olla miettiä esimerkiksi mihin modelliversumi sijoittuu. Onko se Suomessa? Jossain muualla? Tapahtuuko se nyt, nykyajassa vai sijoittuuko vaikka historiaan? Itse olen ollut niinkin tylsä, että modelliversumini sijoittuu ihan Suomeen ja nykyaikaan. Mallini elävät samaa päivää ja aikaa kuin minäkin. Koen sen itselleni luonnolliseksi ja helpoksi. Mutta, rajoja sille millaiseksi modelliversuminsa luo ei oikeastaan ole. Voihan sitä vaikka kehitellä täysin omanlaisensa yhteiskunnan lakeineen ja normeineen (jota ainakin jollain asteella Afuze tietääkseni onkin tehnyt).

Jokainen malli tarvitsee yhtäkkiä todella omat varusteensa, onneksi monelle olen jo sellaisia tehnyt tai saanut Afuzelta.

Modelliversumeilu on erittäin hauska osa harrastusta. Täytyy sanoa harrastukseni kaikkinensa saaneen lisäpotkua tästä. Yhtäkkiä on syitä tehdä ja hankkia sitä ja tätä. Paavon hevonen tarvitsisi lännenvarusteet, modelliversumini tarvitsisi aaseja jne. Minun pitäisi kuvata modelliversumia, kirjoittaa sitä, blogiin haluaisi pohtia aihetta vähän joka suunnasta. Koen tämän kaiken kuitenkin vain positiiviseksi, harrastamiseen on siis löytynyt uusi ulottuvuus ja se kannustaa jatkamaan.

Tiedättekö mikä on erinomaista kaiken muun lisäksi modelliversumissa? No se kun sitä pitää tekstittää! Rakastan kirjoittamista, ja tässähän sitä pääsee tarinoimaan. Tarinat vaan tapaavat mielessäni kasvaa niin, että yhtäkkiä sitä tarvitsisi esimerkiksi kymmenen hevosmallia lisää... Petollista osaltaan. Samalla jokaisen mallihankinnan miettii modelliversumin kautta. Sopiiko tämä modelliversumiini? Olisiko siellä enemmän tarvetta erilaiselle mallille? Kuka tämän hevosen omistaisi ja mitä sen kanssa tekisi?

Suosittelen kaikkia lämpimästi luomaan modelliversumia! Tämä on sellainen osa harrastusta jonka suhteen ihmettelen, että miksi en ole lähtenyt tähän kunnolla aiemmin. Orvon talli on puuttunut elämästäni niin pitkään, ja nyt se on erittäin iso osa sitä. Ja modelliversumi ei ole leikkiä sellaisena, kuin se lapsilla käsitetään. Tätä voisi verrata osaltaan esimerkiksi mallinäyttelyiden performance-osuuteen. Takana on vain yleensä paljon pidempi tarina ja tarina myös jatkuu pidempään (ikuisesti?). Yhtälailla kuin performancessa, niin tässäkin voi miettiä paljon esimerkiksi hevosten käyttäytymistä, keskittyä varusteisiin ja kokonaiskuvaan.

Orvo pitää Mimosalle ratsastustuntia Sinkun selässä.

Modelliversumiaan voi nimittäin kuvata. Mahdollisimman realistisen kuvan saaminen menee ehkä jopa pidemmälle kuin performance-näyttelyosallistumiset. Näiden kohtausten kuvaaminen ainakin täällä Suomessa onkin ehkä lähimpänä mitä voimme päästä performancea. Meillä kun ei ole livenäyttelyitä, mutta tässäkin pääsee vaikka blogin kautta jakamaan hyvin luomiaan kohtauksia!

Kannattaa siis muuttaa elämäänsä parempaan päin ja aloittaa oman modelliversumin kehittäminen!

Varhaiskaali

Viime viikolla valmistui uusin kustomini. Sarjassaan toinen sellainen. Tämä ori oli kuitenkin tekeillä yli vuoden, en edes muista kauan se seisoi uhrihyllyssäni keskeneräisenä. Hiljan kuitenkin totesin, että haluan sen valmiiksi. Ensin sille piti vanhojen muotoiluiden lisäksi lisätä otsatukka, joka kävikin reippaasti. Sen jälkeen pohjamaalasin oriin, ja meinasin välillä menettää uskoni. Pohjamaalaaminen ei ole selkeästi juttuni. Pohjamaalaan akryyleilla, ja tämä on varmaan aika hyvä osoitus siitä MIKSI en maalaa kokonaisia hevosia akryyleillä.

Mitä tähän malliin on siis uponnut? No, ensinnäkin jovin massaa. Käytän toistaiseksi jovia muotoiluun, mutta haaveilen apoxiesta. Kyseinen aines tuntuu vain olevan mahdottomuus saada Suomesta, sillä olen löytänyt sitä tähän mennessä yhdestä firmasta jota en halua tukea. Metsästys siis jatkuu! Maalaus on hoidettu ensisijaisesti pigmenttipölyillä (suosin Kymin palokärjen pigmenttejä mm. kotimaisuuden takia) jotka on kiinnitetty fiksatiivilla. Sukat, lärvimerkit, silmät, harja sekä häntä on akryyleillä maalattu. Lisäksi papurikkokuvioinnissa oli käytössä akryylit. Kaviot on väritetty akvarellikynillä ja lakattu päälle vallejolla. 

Alunperin tämä oli scheichin hannover-ori, ostin silloin kaksi jotta toinen sai jäädä alkuperäiseen kuntoonsa. Siitä kuva yllä. Muotoilin kaulaan lisää paksuutta sekä päähän kanssa massaa. Harjasta tein hiukan runsaamman ja kuten jo todettua uuden otsatukan. Muuta en tällä kertaa muuntanut alkuperäisestä. Tarkoituksena oli maalata tummanpunarautias, mutta tästä tuli vahingossa hopearuunikko. No ei kai siinä sitten, kai malli päätti että tämä on sen oma väri.

Tämän kanssa halusin haastaa itseäni maalauksessa. Ensimmäistä kertaa maalasin papurikkoa, lisäksi tämä nyt ei ole ruunikko, joka on suosikkivärini maalata. Lopputulokseen olen melko tyytyväinen, mutta pitänee jossain vaiheessa oikeasti toteuttaa se tummanpunarautias suokki. Lisähaastetta loi tämä skaala, little bit (1:24) on mielestäni huomattavasti haastavampi skaala maalata kuin stablemates (1:32). Onneksi tekeillä on myös yksi stablemates-skaalalainen...

Olennaista on varmaan kertoa myös orin nimi. Se on Varhaiskaali. Eli Kaali. Minulla on pitkä lista nimiä englanniksi, mutta ei suomeksi. Ja suomenhevonen tietenkin tarvitsee nimen suomeksi. Istuin pentutarhassa hoitamassa pentuja ja mietin minkä ihmeen nimen antaisin tälle. Edessäni lattialla oli pissasanomalehti, ja siinä auki jonkun ruokakaupan mainos. Varhaiskaalit olivat alessa, mietin että "hitto kun en keksi tälle nimeä, nimeän sen kohta Varhaiskaaliksi". Ja kun sitten en mitään järkevääkään keksinyt niin sai tämä pitää tuon sitten nimenään. Että niin, silleen miun malleja nimetään. Pissalehden mukaan...

Afuze käski blogittaa välivaiheita, joita puhelimella hänelle kuvasin. Mutta, en kyllä kestä laittaa tänne niin laaduttomia kuvia kuin puhelimellani saa. Jostain syystä en oikein osaa kuvata välivaiheita tehdessäni, aina ei siis ole esim. kamera esillä. Lisäksi tämä on nyt ollut kesken niin kauan, että varmaan jotain alkuvaiheen kuvia ei enää löytyisikään mistään. Joten saatte tyytyä vain kuviin valmiista hevosesta sekä kuvaan uhrista, jollaisesta tämä syntyi. Kuvassa oleva schleich ei ole se samainen josta tämä on syntynyt. Se on kaksoiskappale.

 Ja sitten yksityiskohtakuviin. Ilme tällä on minun silmään aika tuomitseva jopa, jos skaala olisi traditional niin olisi tällä aikamoinen persoona modelliversumissani. Haluaisin kovasti kustomoida sitäkin skaalaa, mutta yllättäen uhrit maksaisivat enemmän kuin budjettini on näillä taidoilla. Jostain syystä sitä ei halua kalliita malleja pistää uhriksi ennen kuin oma osaaminen on tarpeeksi suurta.

Tätä postausta kirjoittaessani tuli esiin keskusteluista Afuzen kanssa schleichien laatu. Kuinka puoliveristä esittävästä saa näin pienellä vaivalla ihan uskottavan suomenhevosen?! Minä nimittäin ku päätin, että teen suokkikustomin mietin että mistäköhän löydän uhrin joka ei liikaa vaatisi. No ei se ollutkaan vaikeaa ja selvisin jopa vähemmällä kuin alkuun ajattelin.

Turvan vaaleanpunainen on tehty pigmenteillä valkoisen akryylin päälle. Punertavaa ruskeaa (sepia), fiksatiivia, ohut kerros valkoista, fiksatiivia, ja toista valkoinen kerros kunnes olet tyytyväinen. Kavioissa taasen on käytetty mustaa, harmaata, keltaista, tumma ruskeaa sekä vaaleaa ruskeaa. Akryylikynillä ei tarvitse tehdä kovinkaan voimakasta väritystä jotta lakkaa lisätessä kaviot näyttävät tuolta. Ja nyt kun väreistä puhutaan niin papurikkokuviointia aloin ensin tekemään akryylikynillä niitäkin. Akryylikynä kuitenkin rikkoi fiksatun pigmenttipinnan, joten vaihdoin kiireesti akryylimaaleihin. Värinä kirkas keltainen ohentamattomana, ohuella siveltimellä jotain tähtien kaltaista. Sen jälkeen pigmenttejä useassa värissä, kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen.

Pigmentit olen todella todennut minu nmaalausaineekseni, aivan uskomattoman loogisia ja mukavia käyttää minusta. Toki näin korona-aikaan olen suojavarusteistani saanut nauruja. Kuljen pihan ja huoneeni väliä hengityssuoja naamalla ja lateksihanska kädessä... Turvatoimista eri mallailutekniikoissa on tulossa postausta jossain vaiheessa! Muutoinkin mietin, että jotain omia huomioitani pigmenttien käytöstä voisin kirjata tänne. Tai sitten Piekaan jos en tänne.

Kaalin ensiesiintyminen

(Tämän on tarkoitus olla hauska, ainakin itseäni tämä nyt jotenkin huvittaa.)

Orvo kuuli, että tänne on tullut uusi suomenhevonen! Sillä on outo nimi, puhuivat Kaalista. Orvo päättää kuitenkin tutustua, kuten tallinomistajan kai kuuluu. 

Ensimmäinen vilkaisu saa Orvon hieraisemaan silmiään!

Se on... pieni??!

Tässä on käynyt virhe! Riimukin tuli hylättyä järkytyksen keskellä.

Orvo ei kestänyt tätä järkytystä pystyssä... miten ihmeessä tuon skaalan malli päätyi tänne?